Tuottaja haluaa kuulla teatterilavalta väitteitä

Jukka Hytin viime kuukaudet ovat olleet yhtä Baltic Circleä.
LIISA KUKKOLA
Jukka Hytin ei varmastikaan tarvitsisi venyttää tällä hetkellä työpäiviä
pitkälle yöhön, jos hän olisi pysynyt koulutuksensa mukaisessa lestissä.
Mikkelin Paukkulasta nuoriso-ohjaajaksi vuonna 1984 valmistunut Hytti
maksaa nyt hyvällä alulla olevalla univelalla siitä, ettei aikoinaan
halunnut töihin kunnalliseen nuorisotaloon. Kansainvälisen
teatterifestivaali Baltic Circlen tuottajalla - kun festivaalin alkuun on
aikaa viikko - ei ole tunteja tuhlattavaksi nukkumiseen.
Hytti voisi vierittää vastuun tilanteestaan Tauno Hevosen tai karhun
niskoille. Mutta tuottaja kun on, järjestää hän asiat ja ottaa vastuun itse.
­·Itsepä valitsin. Valvominen on tässä tapauksessa puhtaasti
ammatinvalintakysymys.
­·En siirtynyt suoraan Mikkelistä valmistuttuani teatteriin vaan olin neljä
vuotta töissä Helsingin poikakodissa. Vuonna 1988 heittäydyin vapaaksi
taiteilijaksi teatterialalle, ja koska minulla ei ollut minkäänlaista alan
koulutusta, olin taiteilijaurani aluksi paljon sijaisena helsinkiläisissä
ala-asteen kouluissa ja lastentarhoissa, Hytti muistelee.
Mutta vielä ei olla siellä asti. Eletään syksyä 1984 ja Jukka Hytti on
muuttanut Lappeenrannan Mattilasta armeijan ja Mikkelin opiskelujen jälkeen
Helsinkiin ja jakaa yksiön vuokraisäntänsä kanssa.
­ En tuntenut hänen lisäkseen Helsingistä ketään. Päätin laajentaa
ystäväjoukkoa uudessa kotikaupungissa ja löysin itseni Helsingin
lastenteatterista.
­·Mikkelin merkitys valinnoilleni ja päätymisilleni teatteriin on itse
asiassa suuri. Teimme opiskeluaikana kaksi lastenteatteriesitystä, jotka
olivat ensimmäiset näyttämö- ja melkein ensimmäiset teatterikokemukseni
ylipäätänsä. Teatterikärpänen oli minun tapauksessani Tauno Hevosen rooli
Sika on vika -näytelmässä sekä Menninkäisoopperan karhuna.
Ennen Mikkeliä Jukka Hytti muistelee käyneensä Lappeenrannan
kaupunginteatterissa koulun kanssa.
­·Muistaakseni näytelmä oli Kolme iloista rosvoa. Mikkelin jälkeen kävin
kyllä katsomassa kaikki Lappeenrannan esitykset. Se oli Paukkusen aikaa, ja
Helsingissä puhuttiin Lappeenrannasta teatterikaupunkina. Minullakin oli
pitkän aikaa seinälläni näytelmän Itkevä villimies juliste. Paukkusen aika
oli hyvä kausi siinä teatterissa.

Ohjaaja
ja tuottaja

Eläimet liittyvät Jukka Hytin teatteriuraan ratkaisevasti. Hevosen ja
karhun lisäksi miehen teatterimenneisyydestä löytyy Ilves-teatteri, jossa
hän oli mukana harrastajana vuodet 1985-­92. Juuri kyseisessä teatterissa
varmistui ammatinvaihto.
­·Kokeilimme Jari Halosen ohjauksessa äärimmäisen fyysistä teatteria.
Viritimme Kärpästen herrassa kohtaukset niin äärirajoille kuin se lavalla
on mahdollista. Se oli kokemus, josta ei ollut paluuta. Sen jälkeen tiesin,
että haluan teatterista itselleni vielä joskus ammatin. Näyttelemisen
ajattelin kuitenkin jättää muille, ohjaaminen alkoi kiinnostaa enemmän.
Otettuaan virkavapaata ja kierrettyään kesän 1987 viiden kaverinsa kanssa
ympäri Suomea itserahoitetulla Sirkus-kiertueella Jukka Hytti oli valmis
jättämään vakituisen työpaikkansa ja aloittamaan free lancerin uhkarohkean
elämän.
Seuraavana vuonna hän kävi neljän kuukauden teatteriohjaaja-kurssin
Voionmaan opistolla. Teatterikorkeakoulun ohjaaja-linja jäi hakemisista
huolimatta haaveeksi, mutta uusi teatterikoti löytyi 90-luvun alussa
Q-teatterista.
Heikki Kujanpää, Q:n yksi perustaja ja Kuopion kaupunginteatterin
tämänhetkinen johtaja tarvitsi tuottajaa Pirun kaunis tyttö ­näytelmään, ja
tuttu mies Ilves-teatterista, Jukka Hytti, otti homman vastaan.
Q-teatterissa Jukka Hytti on enimmäkseen tuottanut mutta myös ohjannut.
Kolme vuotta sitten Lasse Heikkilän runoihin perustuvan monologin ja toisen
monologin ensi keväänä. Ja vaikka Hytti on tehnyt ohjaushyppyjä myös
television puolelle, on hänen ankkurinsa aina teatterissa.
­·En ole vuosien mittaan kyynistynyt niin paljon, että uskoni teatteriin
olisi mennyt. Ehkä teatteri on ollut hieman häkeltynyt näinä hulluina viime
vuosina, mutta pintansa teatteri pitää aina.

Teatteria
tästä päivästä

Q-teatterista on kotoisin myös idea kansainvälisestä teatterifestivaalista,
Baltic Circlestä. Järjestyksessään toinen festivaali alkaa maanantaina
24.11., mutta jo edellisenä viikonloppuna 30 ulkomaiselle
teatteri-ihmisille tarjotaan Helsingissä suomalaista tämän päivän teatteria.
Baltic Circlen idea on tuoda suomalaisten nähtäväksi uutta eurooppalaista
teatteria. Suomalaiset käyvät puolestaan näyttämässä omaa teatteriaan
Baltic Circlen kanssa verkostuneissa festivaaleissa ja teattereissa ulkomailla.
­·Onhan teatteri kansainvälistä ilman teatterivierailuja siinä mielessä,
että tekstit kiertävät maasta toiseen, mutta välillä tuo kansainvälisyys on
aika yksipuolista. Suomessa esimerkiksi nähdään näytelmiä Englannista ja
Saksasta, mutta mitä tiedämme esimerkiksi Tanskan tai Latvian nykyteatterista.
Suomalaisen näytelmän saaminen ulkomaisille esitettäväksi ei ole Jukka
Hytille itseisarvo, kuin ei myöskään se, että suomalaiset näkevät
ulkomaista teatteria.
­·Eiväthän näytelmät välttämättä kerro ihmisille sen maan elämästä mitään,
sillä näytelmät ovat kuitenkin näytelmiä. Mutta se on tärkeää, että
teatterintekijät tapaavat toisiaan ja pääsevät avartamaan näkökulmiaan.
­ Mitä suppeampi näkemys ympärillä olevasta maailmasta, sitä jyrkempi ja
ahdasmielisempi suhtautuminen siihen. Taiteen tehtävä on poistaa
ennakkoluuloja, siis mikäli taiteen lähtökohdan ajatellaan olevan humanistinen.
Jukka Hytin mielestä kiinnostava teatteri väittää aina jotakin.
­·Ensimmäisessä Baltic Circle -festivaalissa kysyttiin seminaarissa, missä
on poliittinen pohjoismainen teatteri, eikä kukaan osannut vastata. Tässä
festivaalissa kysymystä ei tarvitse edes esittää, sillä lähes jokaisen
nähtävän näytelmän väite on yhteiskunnallisesti kantaaottava.
Jukka Hytti muistelee Kajaanin kaupunginteatterin vuosi sitten tekemää
vierailua Brysseliin. Kristian Smedsin Huutavan ääni korvessa on vanhoja
virsiä, työväen lauluja, Ilmari Kiannon agitaatiopuheita Punaisesta
viivasta sekä Smedsin omia väkeviä tekstejä. Kantaaottavaa ja varmasti
yhteiskunnallista.
­·Melkein kaksi ja puoli tuntia suomalaista väitettä ilman väliaikaa EU:n
pääkaupungissa ja homma toimi täydellisesti. Se osoittaa todeksi sen, että
kun joku tekee universaaleista asioista tarpeeksi paikallisia, kaikki
tunnistavat ne. Se todistaa, että huolimatta kulttuurisista eroista me
ihmiset olemme kaikkialla samanlaisia.
LIISA KUKKOLA

Kuvateksti

Taatusti tuoretta. Baltic Circlen tuottaja Jukka Hytti kertoo tuottamansa
kansainvälisen teatterifestivaalin perusidean olevan uuden eurooppalaisen
teatterin tuominen Suomeen. Tämän vuoden esitykset ovat niin tuoreita, että
ne ovat olleet ensi-illassa omissa maissaan kuluvana syksynä.

Jukka Hytti
¤·Syntynyt 1.9.1961 Lauritsalassa.
¤·Kirjoitti ylioppilaaksi Kesämäen lukiosta 1980.
¤·Paras paikka Lappeenrannassa on Saimaa.
¤·Voisi katsoa yhä uudestaan Ilpo Tuomarilan näytelmän Gehennan yössä.
¤·Viettää kesälomaa Taipalsaaren Kylänniemessä.
Kirjoittaja: Liisa Kukkola
Julkaisupäivä: 16.11.2003
Tallennuspäivä: 18.11.2003