Itärajan aita on rakennettu pidättelemään kotieläimiä

Itäraja on aidattu Kaakkois-Suomessa koko pituudeltaan Suomen puolella. Suomen ja Venäjän välissä kulkee kymmenen metrin avoin linja. Suomen sinivalkoiset ja Venäjän punavihreät rajapylväät ovat aina vastakkain.
ITÄRAJA on aidattu koko pituudeltaan Kaakkois-Suomessa. Aita kulkee raja-aukon Suomen puoleisella reunalla. Raja-aitaa ei ole läheskään joka paikassa pohjoisempana itärajalla. Venäjä ei ole aidannut rajan omaa reunaansa missään.
Kapteeni Tommi Tiittanen Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kertoo, että raja-aita on tarkoitettu ensi sijassa estämään kotieläinten rajanylitykset.
Raja-aita ei Tiittasen mukaan juurikaan estä villieläinten rajanylityksiä. Hirvet menevät raja-aidan yli sekä pienemmät eläimet joko aidan läpi tai ali.

RAJA-AITA on noin metrin korkuinen. Sitä on rakennettu ja korjattu eri aikoina, joten se on eri paikoissa vähän erilainen. Seipäät ovat kestopuupylväitä. Aidassa kulkee neljä piikkilankaa vaakasuorassa. Paikoin on myös verkkoaitaa.
Koska raja-aita ei ole tuon järeämpi, se ei ole Tiittasen mukaan kovin suuri este ihmisellekään.
Rajavartiostolla on teknistä valvontaa aivan rajan pinnassa, mutta tämä valvonta ei Tiittasen mukaan ole sidoksissa raja-aitaan.
Raja-aidan säilyttäminen myös tulevaisuudessa on nähty tarpeelliseksi.

SUOMEN JA VENÄJÄN välissä on kymmenen metriä leveä raja-aukko. Se kulkee koko rajan pituudelta.
Maastoon hakatulla aukolla on vain lyhyttä aluskasvillisuutta. Puiden oksat eivät ulotu aukolle. Erityisen hyvin raja-aukko näkyy metsämaastossa.
Valtakunnan raja kulkee aukon keskellä. Taitekohdissa, joissa raja tekee mutkan, on aina taitepistepaalu. Niiden sijainti on Tiittasen mukaan hyvin tarkasti määritetty.
Yksi rajan monista taitepistepaaluista sijaitsee Nuijamaan Kolarissa. Paalu hohtaa valkoisena. Aina kun rajassa on taitepistepaalu, siinä ovat myös Suomen ja Venäjän rajamerkit vastakkain.

SUOMEN RAJAMERKKI on sinivalkoinen pylväs ja Venäjän rajamerkki punavihreä pylväs. Rajapylväspareja on pitkin rajaa, myös muualla kuin taitepistepaalujen kohdalla.
Rajapylväiden tiheys vaihtelee. Maasto sanelee merkkien etäisyyden. Periaatteessa rajapylväitä on näköyhteyden päässä toisistaan.
Rajalinjalla on paikoin myös vanhempaa perua olevia kivimerkkejä. Kivistä ladottujen rajamerkkien keskellä on napakivi, joka osoittaa rajan kulun tarkalleen.

KAAKKOISRAJALLA sijaitsee useita järviä, joiden halki raja kulkee.
Tiittanen kertoo, että järville on määritetty rajavesi, joka ulottuu sadan metrin päähän rajaviivasta. Rajaveden etureuna tunnetaan myös nimellä kalastusraja.
Rajavesi on sulan veden aikana merkitty keltaisin tauluin ja keltaisin poijuin. Talvisin rajavesi on merkitty lippuviitoin.

RAJAVYÖHYKKEEN leveys vaihtelee Etelä-Karjalassa noin sadasta metristä reiluun kilometriin. Kapeimmillaan vyöhyke on siellä, missä kulkee rajan suuntainen tie tai missä on asutusta.
Rajavyöhykkeen takaraja on merkitty maastoon keltaisilla tauluilla - suuremmilla ja pienemmillä - sekä puihin maalatuilla keltaisilla renkailla tai puihin kiinnitetyillä muovinauhoilla.
Rajavyöhykkeen merkkejä on Tiittasen mukaan niin tiheässä, että ne varmasti havaitsee, liikkui tiellä ja maastossa.
Teiden varsilla on paikoin opastauluja, joissa kerrotaan rajavyöhykkeestä useilla kielillä. Vesistöissä rajavyöhyke merkitään keltaisia tauluin, viitoin ja poijuin.

VENÄJÄN PUOLELLA rajavyöhyke on moninverroin leveämpi kuin Suomen puolella. Rajan suuntaisesti kulkee yksi tai useampia valvontalinjoja.
Suomen rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii luvan. Lupa heltiää, jos omistaa kiinteistön rajavyöhykkeellä, vierailee rajavyöhykkeellä asuvan luona tai työskentelee rajavyöhykkeellä.
Kirjoittaja: Ilpo Leskinen
Julkaisupäivä: 25.10.2009
Tallennuspäivä: 27.10.2009