Saippuasarjoja sadan vuoden takaa

Venäläistä klassikkoa ei kannata koon takia kavahtaa. Tiiliskivet tarjoavat nykyihmiselle viihdyttävää lukemista, syvällistä ihmiskuvaa ja takuuvarman keskustelunaiheen venäläisten kanssa.
Virpi Saarinen

Dostojevskin Idiootti, 844 sivua. Tolstoin Anna Karenina, 999 sivua. Sota ja rauha, 1139 sivua.
Tekstiviesteihin ja nopeatempoisiin televisio-ohjelmiin tottuneelle venäläinen klassikko on kummajainen, joka kahmii kirjaston hyllyltä valtavan tilan. Miksi ihmeessä kannattaisi lukea näitä tiiliskiviä, kun vieressä on tarjolla paljon helpommin nieltävää kirjallisuutta?
- Koska ne opettavat hyvin paljon ihmisyydestä ja elämästä. Syvällisempää ihmiskäsitystä, kuin mitä on vaikkapa Anna Kareninassa, on vaikea löytää, venäläisen kirjallisuuden tohtori Hanna Ruutu vastaa.
Kirjojen paksuutta ei Ruudun mielestä pidä säikähtää.
- Nopeampaan kulttuuriinkin tottunut voi yllättyä siitä, miten helppolukuisia venäläiset klassikot ovat, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa työskentelevä Ruutu sanoo.
Ruudun mukaan aloittamista helpottaa se, että varsinkin Dostojevski ja Tolstoi menevät kirjoissaan suoraan asiaan. Ensimmäisen sivun luettuaan lukija on jo hyvin sisällä tapahtumissa.

Venäläisistä klassikoista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä lähinnä 1800-luvun realistista kirjallisuutta, ennen kaikkea Dostojevskin ja Tolstoin mammuttiromaaneja. Määritelmän alle mahtuvat myös muun muassa Gogolin novellit sekä Tsehovin näytelmät.
Aloittelijalle Hanna Ruutu suosittelee Anna Kareninaa, tuota tuhatsivuista järkälettä.
- Romaanina se on kauhean tasapainoinen ja täydellinen. Vaikka se on paksu, luvut ovat suhteellisen lyhyitä ja tematiikka sellaista, että siihen on helppo päästä mukaan.
Anna Karenina on rakkausromaani, joka käsittelee perhettä sekä yhteiskunnan ja eri ikäisten ihmisten kohtaamia ongelmatilanteita.
Tarina ilmestyi jatkokertomuksena kirjallisissa aikakauslehdissä 1800-luvun lopussa. Silloin siihen suhtauduttiin vähän kuin saippuasarjoihin nykyään. Myös tarinan rakenne muistuttaa tavallaan Salattuja elämiä.
- Kirja käsittelee monen ihmisen elämänkohtaloita niin, että lukija pysyy koko ajan mukana ja odottaa kuulevansa lisää.

Lappeenrannassa venäläisiin klassikoihin voi ottaa tuntumaa tiistaina järjestettävässä lukumaratonissa. Tuolloin Linnoituksessa luetaan ääneen venäläistä kirjallisuutta 12 tuntia putkeen.
Venäjän rajan tuntumassa asuvat voivat saada klassikoista lukunautinnon lisäksi muutakin iloa. Klassikoiden lukeminen nimittäin takaa sen, että venäläisen kanssa löytää takuuvarmasti yhteisen keskustelunaiheen.
- Venäläiset ovat olleet perinteisesti kulturellia kansaa. Tuntuu, että olisi hankalaa löytää venäläistä, joka ei olisi lukenut Dostojevskia ja Tolstoita jo koulussa.
Klassikoiden avulla voi ehkä myös oppia jotain venäläisestä mentaliteetista. Venäläisille tyypillinen syvällisyys, tunteikkuus, melankolisuus sekä tietynlainen uskon ja hengen taso ovat klassikoissa vahvasti läsnä.
Ruudun mielestä kirjat kuitenkin kertovat ennen kaikkea ihmisyydestä yli kansallisuusrajojen.
- Kun lukee Tolstoita ja Dostojevskia, ymmärtää, että se mikä on syvästi inhimillistä, on sama kaikissa kulttuureissa.

l l l
Venäläisten klassikoiden lukumaraton Pietarilaisilla markkinoilla Lappeenrannan Linnoituksen vihreässä makasiinissa ti 18.8. klo 12-24.
Nopeampaan kulttuuriinkin tottunut voi yllättyä siitä, miten helppolukuisia venäläiset klassikot ovat.
Hanna Ruutu
Kirjoittaja: Virpi Saarinen
Julkaisupäivä: 18.08.2009
Tallennuspäivä: 09.12.2009