Hujalan Maijan rukiisen leivän alkujuuri on Laamalansaaressa

Maaseudulla kotona paistettu ruisleipä on emännän kunnia-asia.
ANNE NIEMI
Ei nuoret ennee ossoo leipoo leipee. Pientä pullaa vielä tekkööt, lettivehnäse ja ruisleivä tekemine onkii vaikeempoo.
Näin savoa murtaen haastelee Etelä-Karjalan rajoilla Suomenniemen Laamalansaaressa elelevä Maija Hujala, kunniakirjoin palkittu pitoemäntä.
Maijan aito hapatettu ruisleipä tunnetaan Helsinkiä myöten. Suomenniemen kesäasukkaat tappelevat siitä, kuka ehtii saada kätösiinsä Maijan tulikiviuunissa paistetun uunituoreen leivän.

Happanemaan yön yli

Ruisleipää Hujaloilla paistetaan perjantaisin. Taikinan valmistus alkaa jo torstaiaamuna, kun Maija ottaa komerosta taikinatiinunsa. Tiinun pohjalla ruisjauhoilla peiteltynä lymyää rukiisen leivän salaisuus, leipäjuuri.
Juuri herää henkiin joka viikko uudelleen, se jos mikä on pienoinen ihme. Tiinuun kaadetaan vettä, jotta juurikokkareet saadaan pehmenemään. Maija nopeuttaa leipäjuuren käyntiin lähtemistä hiivanokareella, jonka hän sotkee melalla veteen.
Aidon ruisleivän hapatuskäyminen onnistuu ilman hiivaakin, se vain ottaa aikaa useamman päivän.
­·Presidentti Kekkoselle piti olla neljä päivää hapatetusta taikinasta tehtyä ruisleipää, Maija tietää.
Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan ruisjauhot melalla tai härkimellä. Männyn latvuksesta tehty härkin on sitä kätevämpi hämmentämisväline, mitä useampi sorkka eli oksahaara siinä on. "Neljäsorkka nälkää, viissorkka viljaa, kuussorkka kuivaa, seitsensorkka sekottaa".
Ruisjauhot lisätään veteen tasaiseksi velliksi. Päivän mittaan tai viimeistään illansuussa sekoitetaan loput jauhoista kunnes härkin seisoo taikinassa.
Hujalan Maijan leipätaikinaan tarvitaan kahdeksan litraa vettä ja noin puolitoista ämpärillistä ruisjauhoja. Suola ripotellaan näppituntumalla suoraan kämmeneltä.

Joskus leipä jumettuu

Leivänpaistoon sopivat jauhot saa Tienhaaran Myllystä Savitaipaleelta. Siellä Hujaloiden naapurit, Viitikat, jauhattavat oman pellon rukiit.
­·Ei kaupan jauhoista hyvvee leipee saa, Maija sanoo.
Ruisleipätaikinassa jauhojen pitää olla hiukan karkeita. Hienoksi jauhetuista kaupan jauhoista tulee Maijan mukaan kittistä, eikä taikinaa saa silloin kunnolla alustetuksi.
Taikinan alustaminen on ruisleivän teon raskain vaihe. Leipojan käsivarsi on olkapäätä myöten tiinussa, nyrkki vaivaa taikinaa tasalaatuiseksi ja kuohkeaksi.
Kesken leivänteon Maija tarjoilee kahvit naapurilleen Viitikan Sinikalle. Tarinoidessaan Maija kertoo alustaneensa ensimmäiset taikinat 14-vuotiaana tyttösenä lapsuudenkodissa Puumalassa.
Taikinan nostatusvaiheessa ovissa ei saa kulkea eikä ikkunoista tuuletella. Taikina jätetään nousemaan vedottomaan paikkaan. Ennen arinalle työntämistä pistellään leipälapiolla kellivään taikinaan muutama ilmareikä haarukalla.
­·Jos kohotusvaiheessa leipä jumettuu, niin taikinaa ei saa enää millään konstilla kuohkeaksi, tietää Sinikka.

Puutiinu kului tikuille

Tuvassa on läpitunkevan voimakas ruisleivän aromi. Maija paistaa jo toista kuuden leivän satsia. Joka viikko Maija leipoo leivät ja lettivehnäset. Mistä hän on saanut leipäjuuren, äidiltäänkö?
­·Leipäjuur on ollu aina. Jo meijä entisessä puutiinussa se olj. Tein siinä leipee vuosikauvet, mutta se tul nii lahoks, että aina män kynne alle puikkoja, Maija kertoo.
Tikuille mennyt puutiinu vietiin aittaan, ja muovimiesten keksimä saavi tuli tupaan. Maijan leipätiinu on samanlainen kuin kesämökeillä käytetyt Sarviksen vesisaavit, iso ja vaalee.
Kauppa-auto kurvaa kylään perjantaisin, niinpä Maija saa hiivansa lähes kotiovelta. Lähin puoti, Karhulan kyläkauppa, on 15 kilometrin päässä Luotolahdessa. ­·Mie en muista, millo mie olisin ostana kottii leipee tai kahvileipee. No, joskus on näkkileipee lapsille ostettu, Maija naurahtaa.
Kaupoille ei pienestä mielijohteesta lähdetä. Linja-auto käy koulupäivisin kääntymässä kylällä, mutta sen varaan ei voi menojaan laskea. Maija kerää puutelistaa ja ostaa sen perusteella ruokaa varastoon. Kuistin kahdessa pakastearkussa on kilotolkulla lihaa ja Saimaasta pyydettyä kalaa.

Täältä on lähdettävä

Lintulaudalla Hujalan tuvan ikkunan alla käy talitinttejä, hömö- ja kuusitiaisia napsimassa kauroja ja auringonkukansiemeniä. Lintujen katseleminen on terapeuttista, tinttien tanssia seuratessa tulee levollinen mieli.
Talon isäntä Kaarlo Hujanen poikkeaa syömään, ja lähtee samantien kauppareissulle 60 kilometrin päähän Mikkeliin. Kaarlo oli ollut linkoamassa mökkiteitä puhtaaksi lumesta. Traktorin etupyörän pultit katkesivat sillä reissulla. Mökkiteiden aurausta ei voi viikonvaihteen kynnyksellä jättää laitevian vuoksi kesken. Pultit on haettava satoi tai paistoi.
­·Ainahan täältä on lähettävä, jos jotakin tarvitsee, Kaarlo toteaa.
Kerran viikossa Maija ja Sinikka käyvät kansalaisopiston käsityöpiirissä naapurikunnassa Ristiinassa. Oman kylän maatalousnaisten kokoontumisissa puheenporina tyydytti puhumisen tarpeen viikoksi kerrallaan, nyt sekin riemu on lakannut.
­·Auto on täällä välttämättömyys, ei Suomenniemen siirtomaasta muutoin pääsisi mihinkään, Maija Hujala sanoo.
Maijasta ei tunnu siltä, että hän elelee jumalan selän takana, peräkorvessa. Joku voi olla paljon yksinäisempi suuressa kaupungissa, missä ei tunneta ketään.
Jos sattuu sairastumaan, niin laamalansaarelaiset saavat apua kahtena päivänä viikossa reilun 20 kilometrin päässä Suomenniemen terveysasemalla, muina arkipäivinä Savitaipaleen vastaanotolla. Ilta- ja yöpäivystys hoidetaan Mäntyharjulla.
­·Tääl saares pittääkii olla viisas, jot ossoo sairaana oikeesee paikka männä, Maija virnistää.
Kuntaliitosta Maija ei pidä helppona ratkaisuna, kunnat kyllä joutuvat nykyistä enemmän tekemään yhteistyötä ylitse kuntarajojen.
­·Jos Suomenniemi joskus häviää, niin se jakaantuu varmaan kolmeen: Ristiinaan, Mäntyharjuun ja Savitaipaleeseen, Maija povaa.
ANNE NIEMI

Kuvatekstit

Uunituoretta ruisleipää. Hujalan Maijan ruisleipää syödessä tuntee vahvistuvansa.

Kopsaako? Kypsä leipä kopsaa kumeasti, kun sitä kuoreen napauttaa.

Maija ja tiinu. Leivänpaistaminen on maaseudun emäntien taitolaji.

Uuni lämpiää. Kekäleet ja tuhkat vedetään uunista ja lämmön annetaan tasaantua ennen paistamista.
Kirjoittaja: Anne Niemi
Julkaisupäivä: 15.02.2004
Tallennuspäivä: 19.02.2004