Uukuniemeläinen herätysliike pitää kiinni perinteistä

”Entisellä viisiin tälleen kaikista paraten.”
HELINÄ LEMINEN
Uukuniemeläinen herätysliike haluaa säilyttää oppinsa ja toimintatapansa
muuttumattomina. Kun 1900-luvun alussa olivat lastenkoti ja vanhainkoti, ne
ovat edelleen osa uukuniemeläisyyttä. Saarelaissyntyinen teologi Sanna
Kiiveri, 26, sai uukuniemeläisyyteen tuntumaa jo lapsena. Hän oli
vanhempiensa mukana Saaren kirkonmäellä aina elokuun puolivälissä
pidettävillä orpokotijuhlilla. Opiskeluaikanaan hän halusi selvittää, mikä
tuossa perinteikkäässä liikkeessä vetoaa tämän päivän ihmiseen. Pro
gradu·-tutkielman aihe oli siinä.
­·En ole mikään sisäpiiriläinen. Pidän orpokotijuhlien voimakkaasta
virrenveisuusta. Toisaalta minua häiritsee, että liikkeen piirissä ei
hyväksytä naispappeutta, Kiiveri sanoo.
Hänen mielestään tietyt tavat ja periaatteet tuntuvat hyviltä, jotkut asiat
oudoilta. ­·Naisia ei näy puhujina orpokotijuhlilla. Se on asia, josta ei
puhuta. Mies- ja naispapit tulisivat kyllä toimeen keskenään, mutta eivät
halua ärsyttää juhlilla ja seuroissa kävijöitä. Kiiveri uskoo liikkeen
vetävän niitä, jotka haluavat turvaa. Tutkielmaansa hän haastatteli 13
henkilöä, joista osa oli liikkeen aktiivijäseniä, osa satunnaisia
orpokotijuhlilla kävijöitä. Haastatteluissa tuli seuraavia näkemyksiä:
"Hyvä, että täällä sanotaan, mikä on oikein. Hyvä, että ei sallita kritiikkiä."
Esille tuli myös, että uskonnollinen perinne siirtyy pääasiassa vanhemmilta
lapsille. Perinnettä ylläpidetään vetoamalla menneisyyden
auktoriteetteihin. Muistelulla on keskeinen rooli. Kertomusten ja
muisteluiden avulla tuodaan menneisyyttä osaksi nykyisyyttä. Lisäksi
perinteeseen kuuluvat symboliset toiminnot kuten liikkeen oppiäidin,
horrossaarnaaja Helena Konttisen, haudalla käyminen ja virsien veisaaminen.
Haastattelujen lisäksi Kiiveri keräsi havaintoaineistoa kaksilla
orpokotijuhlilla ja seuroissa.
Seuroissa hän huomasi ihmisten käyttäytyvän usein eri tavalla kuin
tavallisissa oloissa. Ihmiset ikäänkuin ottivat seuraroolin. Liike siirtyy
pääasiassa vanhemmilta lapsille. Ulkopuolisten rekrytoimista ei ole
tavoiteltu, vaan huolehdittu niistä "ystävistä", jotka ovat mukana liikkeen
toiminnassa ja tukevat toimintaa taloudellisesti.
Herätysliike on paikallinen, vaikka sen kannattajajäseniä asuu eri puolilla
Suomea. Kiiverin 100-sivuinen tutkiema on Uukuniemen ja sen lähiympäristön
murretta tuntevalle elävää luettavaa. Suorat haastatteluvastausten
lainaukset tuovat tekstiin kotoista sävyä. Niiden oikeinkirjoitusta ei ole
menty peukaloimaan.
­·Joku assiiha se pittää olla minkä vuoks kokkoonnuttaa, eihän iha tyhjän
tähe ­ vissii tiä orpokotiassii on sydämellä, perinnettä puolustava
haastateltu selittää. ·Ja sitte niin ku tavallaa siinä sitte muistellaan
näitä ketkä tän on perustanu. Orpokotijuhlien virrenveisuu oli
haastatelluille hyvin tärkeä. Eräs muisteli juhlilta televisoitua lähetystä.
­·Ne sitä lähetinantennii sinne kirkon katolle ­ ja sit tämä lähetys ko ol
mänössä, ni Helsingistä lähettäät tietuu, jotta ei niin kovaa lähettimet,
jotta heijän vastaanottimet ei jaksa kestee tätä.
Kiiveri antaa myös täydet pisteet veisuulle. Muuten hän arvelee, että
tiukassa perinnelinjassa ovat sekä myönteiset että kielteiset puolensa.
HELINÄ LEMINEN

Kuvatekstit

Pohtija. Sanna Kiiveri näkee uukuniemeläisyydessä hyvää ja huonoa.

Liikkeen äiti. Horrossaarnaaja Helena Konttisen haudalle järjestetään
perinteisesti retkiä orpokotijuhlilta.

Uukuniemeläinen herätysliike
¤ Evankelisluterilaisen kirkon sisällä vaikuttava herätysliike.
¤ Parikanniemen orpokotisäätiö organisoi toimintaa.
¤·Säätiöllä 23-paikkainen orpokoti Ristiinassa ja 24 asukkaan vanhusten
palvelukoti Vanha-Tuusjärvessä.
¤ Kannatusyhdistykseen kuuluu tuhat jäsentä.
¤ Saaren orpokotijuhlat liikkeen vuotuinen suurtapahtuma, lisäksi
seuratoimintaa eri puolilla maata.

Kirjoittaja: Helinä Leminen
Julkaisupäivä: 15.03.2004
Tallennuspäivä: 19.03.2004