Uhkea puisto piilossa keskellä kaupunkia

Lappeenrannan arboretumilla ei viime vuosina ole ollut määrärahoja, mutta puut kasvavat siitä huolimatta.
ESA VILENIUS
Lappeenrannassa monet suuret asiat tuntuvat tapahtuvan ikään kuin vaivihkaa. Yhtäkkiä jostakin putkahtaa jotakin hienoa, selkeää ja omaperäistä. Siitä, mitä kaupungissa yritetään tekemällä tehdä, ei usein tunnu tulevan oikein mitään.
Ehkä Lappeenrantaa, kuten monia muitakin välisarjan paikkakuntia, vaivaa tietty lähisokeus. Omimpia ja luontevimpia asioita ei aina huomata, eikä niiden arvoa ymmärretä.
Lappeenrannassa on harvinaisen hieno kaupungin omistama arboretum, puulajipuisto. Ensimmäisiä kunnan rakentamia koko Suomessa.
Lähin varsinainen arboretum taitaa olla Mustilassa Elimäellä. Imatralla Enso-Gutzeitin entisen maatilan maille on istutettu kotimaisten puulajien metsiköitä, joihin on kerätty esimerkiksi kuusen (Picea abies) muunnelmia: muun muassa tapionpöytä, kultakuusi ja riippakuusi.
Denrologian Seuran (denrologia: puulajitiede) mainion, vastailmestyneen Suomalaisia puulajipuistoja kirjan mukaan Etelä-Karjalassa on lisäksi yksityinen Koivurannan metsäarboretum Ylämaalla ja Valkinhovin puutarha Ruokolahdella.
Lappeenrannan arboretumilla on tilaa peräti 14,5 hehtaaria. Sitä voi alueena hyvin verrata Helsingin Keskuspuistoon tai vaikkapa New Yorkin Central Parkiin. Mittakaavaa täytyy tietenkin sovitella.
Joka tapauksessa taannoin rakennushistoriansa ja kaupunkikuvansa eturivin tärvelijäksi koko maassa kehittyneellä Lappeenrannalla on aivan keskustan tuntumassa jotakin ainutlaatuista. Arboretum, vesitornin ympäristö, lasten liikennepuisto ja jalkapallokenttä hahmottuvat yhä selvemmin hienoksi virkistysaluekokonaisuudeksi, johon ei tarvitse lisätä mitään keinotekoista.
Lasten liikennepuisto on myös yksi maan vanhimpia. Liikenneturvaa edeltäneen Taljan suunnittelema puisto on yhä suosittu. Alue vaatisi yhden tai kaksi kevyen liikenteen väylää Valtakadun ali ja joitakin aluetta hahmottavia ja liikkumisessa opastavia rakennelmia. Ja ehkä vielä puistokalusteita, kahvikojun ja osin pientä siistimistä. Siinä se olisi.
Arboretumin rakentamisesta on huolehtinut vuodesta 1977 kaupunginpuutarhuri Arto Pulkkinen, joka nyt on jäämässä eläkkeelle.
­·Kyllä se tuntuu elämäntehtävältä, Pulkkinen sanoo samalla kertaa varovasti ja varmasti.

Professorin
monumentti

Lappeen pappilan pellot alkoivat aikoinaan jäädä keskelle kaupunkia. Jo 1920- ja 1930-luvuilla niille istutettiin puita. Vaikka alue oli jo Otto-Iivari Meurmannin kaavassa merkitty puistoalueeksi, ei sen käyttöä ollut tarkemmin määritelty.
Ajatusta arboretumista ajoi aikoinaan ylilääkäri, kaupungin valtuutettu sekä kasviharrastaja Kalervo Ohela. Nykyinen professori Ohela keskusteli aikoinaan arboretumin perustamisesta Pulkkisen kanssa seurakuntapuutarhurien päivillä. Asia tarvitsi vielä parin vuoden ajan jauhatusta kunnallismyllyssä. Aluksi arboretumin paikaksi oli ehdolla Pusupuisto.
Arboretumin ensimmäiset puut, 20 visakoivua istutettiin aika tarkkaan 24 vuotta sitten, 5. kesäkuuta 1980.
Siitä pitäen puistoa on rakennettu määrätietoisesti. Nykyisin siellä on 135 puu- tai varpuvartista kasvilajia, kasviyksilöitä on moninkertainen määrä.
Vuonna 1999 koko alueesta valmistui hortonomi Minna Hyvättisen opinnäytetyö, johon sisältyy istutussuunnitelma. Sen mukaan alueelle tulee vielä lähes 400 lajia. Paikat on katsottu valmiiksi.
Arboretum vain paranee vuosi vuodelta. Uhkeimmillaan se alkaa olla noin 50 vuoden ikäisenä.
Edellytykset arboretumille Lappeenrannassa ovat suomalaisittain erinomaiset. Salpausselän harjanteen mikroilmasto on suotuisa, ja Saimaa tuottaa jonkin verran "merellistä" pehmennystä.
Pulkkisen mukaan Linnoitus on Saimaan läheisyyden ansiosta niin hyvä paikka, että siellä kasvaisi melkein kaikki: vaikkapa pyökit ja mangoliat.
Lappeenrannan seutu on hedelmänviljelyn kakkosaluetta Suomessa. Kasvukauden lämpösumma riittää hyvin monelle lajille, ongelmana ovat joskus aika terävät talvet.
Ennen kuin arboretum perustettiin, sen lajiston inventoi Pulkkisen pyynnöstä Terho Kauppi, silloinen puutarhaharjoittelija, nykyinen puutarhaopettaja. Lajeja löytyi noin 70.
Arboretumiin istutetuista lajeista pieni pettymys on ollut jo Vanhasta testamentista tuttu Libanonin seetri. Sen sijaan esimerkiksi amerikkalainen keltakoivu ja Kauko-idästä kotoisin oleva kivikoivu ovat kotiutuneet varsin hyvin.

Puolisalainen
puutarha

Pulkkisen mukaan arboretumista ei ole pidetty kovin suurta ääntä senkään takia, että se välttyisi vandaaleilta. Puiden nimikylttejä ei ole, koska ne ovat aikaisemmin kadonneet. Pulkkinen suree tuijaa, joka on käyty sahalla katkaisemassa. Joulukuuseksi? Vai vain huvin vuoksi? Moni kuitenkin tietäisi tekijän löytäessään tuijanoksalle hyvää käyttöä.
Arboretumiin voi mennä kaikin mokomin nurmikkopiknikille ja vaeltelemaan - milloin vain. Mutta puiden pitää antaa olla rauhassa ja käyttäytyä muutenkin ihmisiksi.
Keväällä puiden kukinnot, kesällä vehreys ja syksyllä ruskan värit tekevät paikasta kaikkina vuodenaikoina hienon. Talvella lumi koristelee puita ja siellä kulkee hiihtolatu. Keväällä ja kesällä mikään ei estä menemästä sinne vaikka yöllä kuuntelemaan lintuja.
Pulkkinen katselee melkein kiitollisena mustaoransseissa pelihousuissaan kirsikankukissa tonkivaa kimalaista.
­·Tulee kirsikoita.
Niitä kuten muitakin puiden helmiä voi poimia vapaasti. Sääntöjä on edelleen vain yksi: puita ei saa vahingoittaa.
Pulkkinen on antanut myös esimerkiksi leikkauksissa kertynyttä harvinaista puuainesta halukkaille puutöiden harrastajille.
Ehkä tärkeämpi syy sille, että arboretum on pitänyt niin matalaa profiilia on raha. Keski-Euroopan kaupungeissa puulajipuistot ovat tavallisia, osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria. Siis hienoa ja kallista?
Lappeenrannan arboretum on toiminut laman jälkeen ilman sille korvamerkittyä rahaa. Pienet menot on katettu viherrakentamisen käyttömenoista.
Tänä keväänä siitä ilmestyi ulkoasultaan vaatimaton esitevihko.
1 000-­2 000 eurolla vuodessa arboretumissa tehtäisiin jo paljon, Pulkkinen arvioi.
Puut kun eivät kasva rahan voimalla.

Ainakin yksi puu
elämän aikana

Lappeenrannan arboretumin laajentamisessa ovat tulleet apuun järjestöt. Ne ovat ottaneet yhteyttä kaupunginpuutarhuriin, joka on kertonut sopivista lajeista. Järjestöt ovat sitten hankkinet taimet, jotka on istutettu puutarhaosaston avustuksella. Pulkkisen mielestä arboretum olisi esimerkiksi firmoille edullinen ja hieno tapa päästä esille. Puista tietenkin tulee yhteistä omaisuutta, varsinaista nimikkopuuta ei ole kenelläkään. Nimikkopuunaan voi jokainen pitää mitä puuta hyvänsä.
Yksityisten ihmisten osalta taimilahjoituksista ei ole tehty periaatepäätöstä. Halukkaita lahjoittajia kun ei juuri ole ollut. Lappeenrannan arboretumissa on kaksi yksityishenkilön nimikkopuuta. Edesmennyt, Lappeenrannassa pitkään vaikuttanut psykiatri Martti Paloheimo halusi jättää itsestään muiston muuttaessaan Helsinkiin. Pulkkisen avustuksella ajatus kehittyi käärmekuusen istuttamiseksi.
Toinen henkilöön liittyvä puu on millenium-pojan, vuosituhannen ensimmäisen lappeenrantalaisen tammi.
Pulkkisen mielestä pientä arboretumia voi hyvin rakentaa omalle pihalleenkin. Vanhemmat, reilunkokoiset omakotitontit ovat riittäviä. Kun istutuksen tekee huolella ja lajiin perehtyen tulos on melko varma.
­·Joka tapauksessa ainakin yksi, itselleen mieluinen puu ihmisen pitäisi eläessään istuttaa.
EMMI KAARNA

Kuvatekstit

Elämän työn äärellä. Kaupunginpuutarhurin Arto Pulkkinen on jäämässä eläkkeelle.

Kaupunki siellä jossakin. Vesitornin mäellä on vehmasta ja rauhaisaa. Etualalla purppuratuomi.

Koivu Kaukoidästä. Kivikoivu on menestynyt erinomaisesti pohjoisessa melkein toisella puolella maapalloa.

Amerikanjalopähkinä. Antimet ovat vapaasti eläinten ja ihmisten käytössä.

Tuohituomi. Yleistynyt myös pihamailla.

Oikein sahan kanssa. Joku "tarvitsi" kanadantuijaa.

Runsaasti mäntyä ja kuusta ja paljon muita lajeja
¤·Suomessa kasvaa luontaisesti 31 puulajia. Lehtikuusta lisätään yleensä taimina, mutta sen kasvualat alkavat olla kokonaistilastoissakin merkittäviä. Metsien lasketaan kasvavan yli 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suomi on EU:n metsävaltaisin maa.
¤Metsistä noin 65 on mänty-, 26 kuusi- ja seitsemän prosenttia koivumetsiä. Lepikoita ja haavikoita on alle prosentin. 31:stä lajista neljä on havupuita. Maailman levinnein puu on kataja.
¤·Suomalaisia puulajipuistoja-kirjan mukaan Suomessa on 84 eritasoista ja -tyyppistä arboretumia ja lajipuistoa. Kirjaa voi tilata Kirsi Koposelta, Jyrängöntie 2, 00550 Helsinki tai kirsikop@saunalahti.fi


Kirjoittaja: Esa Vilenius
Julkaisupäivä: 30.05.2004
Tallennuspäivä: 03.06.2004