Akateemikot ja Huhtiniemi

ANTTI MUNNUKKA
Huhtiniemen mahdollisia teloituksia ei voi pitää vain paikallisena
lappeenrantalaisena kaupunkilegendana, kaukana siitä. Legenda elää monissa
kirjoissa, lehtiartikkeleissa ja ihmisten mielissä, nyt myös televisiossa.
Mielenkiintoista on, että esimerkiksi molemmat kirjallisuuden tämänhetkiset
akateemikkomme ovat teoksissaan ottaneet kantaa kesän 1944 tapahtumiin.
Asialla ovat olleet niin Veijo Meri kuin Paavo Haavikkokin.
Meri sijoittaa Lappeenrantaan pakenevan sotilaskarkurin romaaniinsa,
Haavikko vaikeaselkoiseen tyyliinsä selvittää, että 1 300 Viipurin
puolustajaa katosi kesällä 1944.

VIIPURISSA syntynyt upseerin poika Veijo Meri julkaisi vuonna 1980 kirjan
Jääkiekkoilijan kesä. Sen henkilöistä Suomen lukeva ja televisiota katsova
kansa varmaan parhaiten muistaa Ison Vaaleen.
Yksi kesään 1954 sijoittuvan romaanin hahmoista on viinan ja muistojen
runtelema sotaveteraani Uti, 32.
Uti kertomansa mukaan taisteli Vuosalmessa, lähti sieltä pakoon, hylkäsi
kiväärinsä, käveli läpi sotapoliisiketjun Lappeenrantaan, jossa ehti
piileskellä yhden öisen tunnin jonkun lesken ullakolla lähes kolmenkymmenen
muun karkurin kanssa.
Uti jäi sieltä ullakolta sotapoliisin haaviin ja vietiin viikoksi
Portinhoikkaan taistelemaan. Hän selvisi hengissä ja löysi kymmenen päivän
kuluttua yksikkönsä, jossa odottivat uudet rangaistustoimet.
Päivämäärät Vuosalmen ja Portinhoikan taisteluiden kesken eivät kenties
aivan täsmää, mutta ei niiden kaunokirjallisuudessa tarvitsekaan.

UTIA UHATTIIN teloituksella, mutta hän selvisi viiden vuoden
kuritushuonetuomiolla. Uti perustelee mielenkiintoisella tavalla sitä,
miksi lähti karkuun. Pakokauhu muuttuikin rohkeudeksi paeta:
­·Just kun mä kykenin ihan liikkumattomana ja rauhallisena seisomaan
luotisateessa ja sain loppumaan vapinankin ja pystyin katsomaan eteeni, kun
mä olin kylmäverinen, ennen kuin mä ehdin ajatella mitään, mä sukelsin
oksien alle ja lähdin ryömimään hurjaa vauhtia turvaan. Mä olin tykkänään
toinen ihminen. Mulla oli rohkeus tallella.

HAAVIKKO on vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan Päämaja ­ Suomen hovi
vakuuttunut, että suuri määrä Viipurin puolustajiksi määrätyistä 20.
prikaatin miehistä on kadonneiden ja siten mahdollisesti Huhtiniemessä
teloitettujen joukossa.
Akateemikko käsittelee tragediaa parinkymmenen sivun verran, otsikkonaan
"Viipurin hinta: 12 kaatunutta ja 1 300 kadonnutta tai hävinnyttä".
Haavikko on kadonneiden ja karanneiden puolella:
­·Miehet olivat varmassa tunnossa siitä, että olivat lähteneet Viipurista
silloin, kun oli ollut lähdön hetki. Mutta heille se oli vasta edessä.
­·Pahinta näiden pataljoonien kiinni saaduille miehille oli ehkä se, että
he pitivät toimintaansa oikeana.
1 300 kadonnutta. Kukaan heistä ei todista. Kaikki asianosaiset ovat
poissa. Hautoja vailla ristejä, nimeä tai päivämääriä.

KIRJOJA
Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä. Otava 1980
Paavo Haavikko: Päämaja ­ Suomen hovi. Art House 1999
Anneli Vuorikoski: Viipurin viimeinen poliisipäällikkö. Karisto 1996
Heikki Hietamies: Sotatuomari. Otava 2004
Lappeenrannan kaupungin historia 1917 ­ 1966, toinen nide
Kirjoittaja: Antti Munnukka
Julkaisupäivä: 23.01.2005
Tallennuspäivä: 26.01.2005