Svetogorsk ei vain käänny Ensoksi

URPO LAANINEN

SVETOGORSK on edelleen suomalaisille Svetogorsk eikä Enso, entisen Jääsken kunnan teollisuustaajaman suomenkielinen nimi.
Karjalankannaksen kaupungeista ja paikkakunnista on puhuttu Neuvostoliiton romahduksen ja kotiseutumatkojen alkamisen jälkeen niiden entisillä suomenkielisillä nimillä. Ainoa poikkeus on Svetogorsk, suomennettuna Valon kaupunki.
Viipuri oli neuvostoaikanakin Viipuri eikä Vyborg. Kukaan ei puhu enää Priozerskista, vaan Käkisalmesta.
Nykyinen Pietarin esikaupunki Zelenogorsk (Vihreä kaupunki) on suomalaisille edelleen Terijoki.
Koivisto ei ole Primorsk eikä Säkkijärvi Kondratjevo. Svetogorskista Viipurin suuntaan sijaitsevat Jääski ja Antrea eivätkä Lesogorsk (Metsäkaupunki) ja Kamennogorsk (Kivikaupunki).
Venäjänkieliset nimet alkavat jo unohtua.

IMATRA tekee vahvaa yhteistyötä Svetogorskin kaupungin kanssa. Imatralaiset päättäjät vaikuttavat aika yksimielisiltä, että naapurikaupungin nimestä ei tulisi käyttää Ensoa.
- Kansan kielelläkin sanotaan, että lähdetään Svetogorskiin tai Svetoon, sanoo kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sinikka Hurskainen.
Valtioneuvos Riitta Uosukaiselle Svetogorsk ei ole sama asia kuin entinen Enso. Hän on syntynyt Jääsken Ensossa.
- Vanhalla Ensolla ei ole mitään tekemistä nykyisen Svetogorskin kanssa. En voi ajatella, että viehättävä rouva kaupunginjohtaja Oksana Pikuljova on Enson kaupunginjohtaja. Kyllä hän on Svetogorskin kaupunginjohtaja.
- Minulle tämä on henkilöhistoriallinen asia. Enson nimi elää nykyisin Stora Enson nimessä. Se on minusta tärkeää.

ENSON nimen palauttamista vaati kesällä Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponen.
- Enso oli Enso 1930-luvulla. Miksi se ei ole Enso 2000-luvulla? Kun kaikkien muiden rajantakaisten paikkojen nimissä on palattu suomalaiseen käytäntöön, niin miksi ei Enson kohdalla, Arponen kyseli.
Etelä-Karjala-instituutin johtaja, professori Kalle Michelsen on aika samaa mieltä. Suomessa voitaisiin puhua johdonmukaisuuden vuoksi Ensosta. Svetogorsk on vähän hassu nimi, ikään kuin se olisi ihan uusi kaupunki.
- Itsekin luulin aikaisemmin, että se on uusi paikka, kunnes totesin, että se on vanha Enso, jossa on Suomen aikuisia taloja.

MICHELSEN aprikoi, että Svetogorsk-nimi tarttui suomen kieleen 1970-luvulta, kun Finnstroi rakensi Svetogorskin suurta kombinaattia.
- Enso hävisi sodan jälkeen eikä siitä puhuttu mitään. Se oli suomalaisille kadonnut kaupunki. Tämä voisi olla selitys Svetogorsk-nimen käytölle, vaikka en ole tutkinut asiaa.

ETELÄ-KARJALAN maakuntahallituksen imatralaisen puheenjohtajan Pekka Ruotsalaisen mielestä Suomen puolella voitaisiin ruveta käyttämään Svetogorskista Enson nimeä samalla tavalla kuin muistakin rajakaupungeista puhutaan suomenkielisillä nimillä.
- Kun Enso-Gutzeitista tuli 1995-1999 pelkkä Enso, silloin olisi sekoitettu kaksi asiaa. Nyt kun yhtiön nimi on Stora Enso, tilanne on muuttunut. Ei ole enää mitään estettä, että Svetogorskista puhutaan Ensona.
- Tässä ei ole mitään ulkopolitiikkaa. Venäläiset voivat säilyttää nykyiset venäjänkieliset nimet. Kyse on siitä, mitä me suomalaiset teemme, Ruotsalainen toteaa.

SVETOGORSKIN kaupungin kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt apulaiskaupunginjohtaja Hannu Tsupari ei pidä käytännön kannalta tarpeellisena vaihtaa Svetogorskia Ensoksi.
- Se voisi aiheuttaa ristiriitoja. Imatran ja Svetogorskin yhteistyökuviot ovat niin vakiintuneet, että jos yhtäkkiä rupeaisimme käyttämään Enso-nimeä, olisi korrektia ainakin käydä heidän kanssaan keskustelu.

IMATRAN kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Sinikka Hurskaisen mielestä suomalaisissa papereissa ei voi lukea Enso. Svetogorskin nimen käyttö on tavallaan historian tunnustamista.
- Pitää käyttää nimeä, joka on luonteva. Jos nyt ruvetaan muuttamaan, se on väkisin muuttamista.
Hurskainen sanoo, että Imatran kaupungin päätöksentekijät eivät ole keskustelleet nimestä.
Hän arvelee professori Michelsenin tavoin, että Svetogorsk vakiintui 1970-luvulla suomalaisten ison rakennusprojektin myötä.
ES-ARKISTO/URPO LAANINEN

Kuvateksti

Enson keskusta on puistoineen ja leikkialueineen viihtyisä kesäaikaan.
Kirjoittaja: Urpo Laaninen
Julkaisupäivä: 11.09.2006
Tallennuspäivä: 15.09.2006