Valmentaako vai eikö valmentaa

Heikki Mälkiä toivoo löytävänsä jääkiekosta vielä yhden tai kaksi mielenkiintoista urakkaa.
LIISA KUKKOLA
Jääkiekkovalmentaja Heikki Mälkiän kulunut kesä oli kesien kesä: kerrankin
oli ruhtinaallisesti aikaa tehdä mitä haluaa. Ei tarvinnut kuukaudessa
yrittää olla perheen kanssa sekä tavata ystäviä että pelata kavereiden
kanssa tennistä, ennen kuin lähtee muualle jääkiekkojoukkuetta
valmentamaan. Kun tänä syksynä tuota lähtöä ei ainakaan vielä ole tullut.
­·On ollut aikaa tajuta, että jollei jääkiekossa niin ainakin täällä minua
tarvitaan. Kyllähän tämän ikäiset lapset kuin meilläkin jo on viettävät
suurimman osan ajastaan kavereittensa kanssa, mutta ihan selvästi näkee,
että on ne - varsinkin nuorimmainen - isäänsäkin kaivanneet, Heikki Mälkiä
sanoo.
­·Totta kai tulee hetkiä, jolloin miettii, että mitähän tässä rupeaisi
tekemään. En ole kuitenkaan antanut sen ahdistuksen vallata itseäni. Mitä
hiton hyötyä on suunnitella elämäänsä etukäteen, ei se kuitenkaan mene niin
kuin ajattelee sen menevän. Jotain työtä jääkiekonkin parista luulisi
löytyvän kun venttaillaan ja katellaan.
Heikki Mälkiällä on voimassaoleva sopimus Tanskassa Rödøvren joukkueen
kanssa. Sen toteuttamista jäljellä olevina kahtena vuotena vaikeuttavat
kuitenkin joukkueen rahavaikeudet. Seura ei ole maksanut Mälkiälle kaikkia
viime kauden palkkoja. Lisäksi se on ilmoittanut, ettei sillä ole jatkossa
varaa maksaa tehdyn sopimuksen mukaista palkkaa valmentajalleen.
­·Lähiaikoina selviää, miten tässä käy. Sopimusta on kaksi vuotta jäljellä,
mutta jos he eivät pysty pitämään sopimuksen kaikkia ehtoja, niin siinä
tapauksessa en lähde Tanskaan takaisin.

Innolla ja
sivusta

Jääkiekkoa seuraavat lappeenrantalaiset miettivät kiivaasti: mitä se Mälkiä
aikoo syksyllä tehdä tai oikeastaan, mitä joukkuetta se alkaa valmentaa.
­·Se on ainakin varmaa, että seuraan innolla mutta sivusta alkavaa
liigakautta. Kerrankin saa katsella jääkiekkoa ilman suuria tunteita,
Mälkiä sanoo.
Sen lisäksi että hän käy katsomassa pelejä, aikoo hän seurata mm.
harjoituksia Kisapuistossa.
­·Että pysyy edes jonkinlainen tatsi jääkiekkovalmentamiseen, Mälkiä täsmentää.
Mutta kuinka kauan Mälkiä pysyy sivussa alkavasta SM-liigasta? Huono
menestys kun yleensä tarkoittaa yhden valmentajan työttömyyttä ja toisen
työllistymistä.
­·En todellakaan kyttää kenenkään selän takana. Ei potkut valmentajan
paikalta mikään maailmanloppu ole, mutta kenellekään en niitä toivo,
varsinkin kun tunnen kaikki liigan valmentajat.
­·Valmentajan homma ei ole yhdessäkään pienessä SM-liigan seurassa mikään
ihannehomma. Koko ajan eletään joka asian suhteen niin äärirajoilla tai
vähän niiden yli, että oikeastaan kaikki voivat huonosti. Kun
toimitusjohtajalla alkavat taloudelliset paineet, siirtyvät ne valmentajan
kautta koko joukkueeseen ja sitten pitääkin jo voittaa keinolla millä
hyvänsä. Silloin ei enää kauheasti voi puhua lajin kehittämisestä, Heikki
Mälkiä muistuttaa.

Jälkiviisaus
ei lämmitä

­·Näin jälkikäteen on tietysti turha miettiä ja olla viisas, mutta virhehän
se HIFK:iin meno oli, Heikki Mälkiä sanoo.
Mies tiesi jo lähtiessään, mihin oli menossa mutta käänsi silti Pentti
Matikaisen houkuttelemana kelkkansa Helsinkiin ulkomaille tehdyistä
valmentajavirityksistä.
­·Näin HIFK:n valmentamisen haasteena, 3­4 vuoden projektina. Nyt voi
tietysti sanoa, ettei sillä ollut edes kauheasti onnistumisen
mahdollisuuksia, kun valmista olisi pitänyt tulla heti eikä saanut itse
vaikuttaa joukkueen kokoonpanoon. Mutta toisaalta, tulisiko mitään koskaan
tehdyksi, jos etukäteen tietäisi miten hommassa käy.
Mälkiän haaveilemat 3­4 HIFK-vuotta vaihtuivat vajaassa vuodessa potkuihin.
Ne eivät kuitenkaan romuttaneet hänen itsetuntoaan sen enempää ihmisenä
kuin valmentajankaan.
­·Mutta pitkä prosessi potkuista toipuminen oli, ei se käynyt tosta noin
vaan. Siihenkin meni jonkin aikaa, ennen kuin kehtasi lähteä ihmisten
ilmoille. Eräänkin kerran sai kävellä ja miettiä asioita, Heikki Mälkiä
muistelee.
Mutta pakotetussa hypyssä pois oravanpyörästä oli myös jotain hyvää: se
pysäytti ja antoi mahdollisuuden nähdä ympärille uudella tavalla.
­·Kun menee hyvin ja kovaa ja selkään taputtelijoita riittää, voisi
helposti itsekin alkaa kuvitella, että tämä on kaikki ja tämä riittää.
Ihmiset ajattelevat, että silläpä menee hyvin, vaikka itse asiassa
sellaisella ihmisellä saattavat asiat olla just päin vastoin. Ainakaan
silloin ei ole aikaa miettiä, on vaan painettava eteenpäin ja pyrittävä
säilyttämään se tilanne.
­·On ollut jännä huomata, nyt kun soittoja ei tule joka suunnalta, miten
ihmiset suhtautuvat. Mielenkiintoista se on ollut, Heikki Mälkiä toteaa.

Vielä 1-­2
projektia

Mälkiän kunnianhimo jääkiekkovalmentajana ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka
hän viimeiset kuukaudet onkin ollut kotimiehenä.
­· Intohimonani olisi vielä tehdä 1­-2 projektia jääkiekon parissa. Se ei
välttämättä tarkoita liigajoukkueen valmentamista, voi se olla muutakin.
Lähden mukaan sellaisen projektiin, joka todella kiinnostaa minua.
­·Kiinnostavaksi homman tekisi se, että saisi riittävästi aikaa
tavoitteiden toteuttamiseen. Lisäksi pitäisi päästä itse valitsemaan oma
valmennustiimi plus vaikuttamaan joukkueen rakentamiseen, Mälkiä sanoo.
Mälkiän mielestä hyvä valmentaja on kunnianhimoinen, ei anna heti periksi
ja osaa johtaa joukkuetta erilaisissa tilanteissa.
­·Hyväksi johtajaksi synnytään, tietysti taitoja voi kehittää ja syventää
kirjoista, mutta kokonaan sitä ei voi sieltä oppia. Eikä
jääkiekkovalmentaja voi koskaan sanoa, että nyt olen valmis: eteen tulee
koko ajan uusia tilanteita, joihin pitää reagoida tässä ja nyt.
Kiitollista valmentaminen hänen mielestään on silloin, kun palat alkavat
loksahdella paikoilleen ja homma toimia.
­·Silloin valmentaminen ja jääkiekko on hienoa yhteenkuuluvaisuuden ja
onnistumisen tunnetta.
Heikki Mälkiän mielestä valmennuksessa ollaan hakoteillä, jos vielä
edustusjoukkueenkin treeneissä pitää huolehtia pelaajien peruskunnosta.
­·On ihan hyvä, että isät vievät nuoria harjoituksiin, koska jääajat ovat
usein niin myöhään. Mutta nuoria pitäisi ohjata liikkumaan monipuolisesti
harjoittelun ulkopuolella. Jääkiekkotreeneissä pitäisi pystyä keskittyä
lajin kannalta olennaisiin ominaisuuksiin eikä tuhlata aikaa siihen, minkä
pitäisi olla muutenkin kunnossa.
Heikki Mälkiän isä ei häntä treeneihin kuljetellut vaan olisi halunnut
kieltää koko kiekon pelaamisen. Työläiskodin isän mielestä pojan olisi
pitänyt käydä koulut kunnialla ja hankkia kunnon ammatti.
Poika piti kuitenkin päänsä ja on sittemmin sekä pelannut että valmentanut
itsensä yhdeksi suomalaisen jääkiekon nimistä. Tosin täytti hän myös isänsä
toiveen kunnon ammatista.
­·Onneksi minulla on vielä se mahdollisuus, että voin aina palata
palomieheksi. Nyt minä olisin siihen kesän tenniksen pelaamisen,
juoksemisen ja punttisalilla käymisen jälkeen ammatin vaatimassa hyvässä
kunnossakin.
SEPPO RAUTIOVAARA

Kuvatekstit

Isä vastusti jääkiekkoilua. Heikki Mälkiän aloittaessa jääkiekkoilijan uraa
16-vuotiaana 70-luvun puolivälissä, jääkiekko ei ollut sellaisessa
nosteessa kuin nyt. Työläisisän mielestä pojan olisi pitänyt käydä koulut
kunnialla ja hankkia oikea ammatti.

Talkoovalmennusta. Valmennustuntumaa Heiki Mälkiä on pitänyt yllä muun
muassa konsultoimalla Imatran Ketterän edustusjoukkuetta.
Kirjoittaja: Liisa Kukkola
Julkaisupäivä: 10.09.2003
Tallennuspäivä: 11.09.2003