Ajelehtijoiden tulkki

Teemu Kaskinen kirjoitti tragikomedian Korvenkylästä ja kateissa olevasta identiteetistä.
ANU PYYHTIÄ

JOUTSENO. Teemu Kaskisen on vaikea sanoa, mistä hän on kotoisin. Se ei johdu siitä, että hän olisi muuttoliikkeen uhri, kaupungista toiseen muutettu juureton lapsi.
Jos kuitenkin on syntynyt ja kasvanut Korvenkylässä, kuten Teemu Kaskinen on, syntyperän selittäminen ulkopuolisille on aina epätoivoista.
- En tunnista itseäni joutsenolaiseksi mutten haluaisi sanoa olevani imatralainen. Nyt jos Joutseno vielä liittyy Lappeenrantaan, homma menee entistä sekopäisemmäksi.
Istumme puutalossa noin kahden kilometrin päässä Imatran keskustasta. Joutseno on noin valovuoden päässä sijaitseva taajama, missä käydään yläasteella ja hammaslääkärissä. Se on paikka, johon tämäkin juttu on valheellisesti alussa sijoitettava, vaikka emme siellä todellisuudessa ole.
Olemme Korvenkylän ytimessä: taajaman syrjässä, pellon reunalla, kuuloetäisyydellä Kuutostiestä. Tänne sijoittuu Teemu Kaskisen näytelmä Rauhan ruhtinas, jonka kantaesitys on Lappeenrannan kaupunginteatterissa 20. syyskuuta. Näytelmä on tragikomedia nykypäivän Etelä-Karjalasta ja kadonneen identiteetin etsimisestä.
- Se on lopullinen evakkonäytelmä. Apokalyptinen visio, Kaskinen itse määrittelee.
2000-luvun evakkonäytelmän päähenkilö Jussi on titteliltään ajelehtija. Ei kovin vieras termi nykykolmekymppisille, joista näytelmä kertoo.
Kirjailija Kaskisellekin titteli on arvoituksellinen käsite.
- Se riippuu siitä, minkä viranomaisen kanssa asioin. Muuttoilmoitukseen kirjoitin ihan huvikseni ammatin kohdalle idiootti. Voi olla, että väestörekisterissä se on minun virallinen tittelini.
Periaatteessa Kaskinen on kääntäjä. Hän on kaunokirjallisuuden kääntämiseen erikoistunut slaavilaisen filologian maisteri. Mutta käännä nyt venäläistä kirjallisuutta Suomessa. Eihän sitä kukaan kustanna.
- Johtuu siitä, että eivät ne kustantamoissa osaa venäjää eivätkä pysty sitä arvioimaan, Kaskinen toteaa viileästi.
Oikeita tai vakituisia töitä Kaskinen kiistää koskaan tehneensä. Toimittajana, opettajana ja teurastajana hän on ollut. Näistä viimeinen oli Kaskisen mielestä töistä kunnollisin.
- Se oli inhimillisin työpaikka, missä olen ollut. Tai järkevin. Naistyönjohto, Kaskinen selittää.
- Mielestäni naiset voisivat johtaa koko maailmaa. Sillä ehdolla, että eivät ole psykopaatteja tai alkoholisteja.
Kirjailijaksikin Kaskinen voi jo luvan kanssa kutsua itseään. Esikoisnäytelmä sai ensi-iltansa viime keväänä Teatteri Jurkassa.
Ensimmäinen teos syntyi vuonna 2000, kun opiskelijaelämään pitkästynyt ylioppilas Kaskinen alkoi joutessaan kirjoittaa dialogeja. Tuloksena oli elokuvakäsikirjoitus Naapurin koirat, joka päätyi edesmenneen ohjaaja-kirjailija Reko Lundánin käsiin. Lundán kiinnostui tekstistä ja hankki sille esityspaikan. Teatteri Pieni Suomi ehti kuitenkin konkurssiin ennen kuin näytelmä lavalle.
Lundán kannusti Kaskista jatkamaan ja kirjoittamaan näytelmiä elokuvien sijaan. Kaskinen kirjoitti vielä kolme elokuvaa ennen kuin totteli.
Kaskisen laji on nimenomaan dialogin kirjoittaminen.
- Näytelmien kirjoittaminen on helppoa, kun ei tarvitse kamppailla tyylin kanssa. Se on pelkästään puhuttua kieltä.
Parhaillaan työpöydällä on käännettävänä Venedict Jerofejevin näytelmä Valpurin yö, jonka päähenkilö on mielisairaalaan pakkohoitoon toimitettu juoppo juutalainen.
- Neuvostoliittolainen versio Yksi lensi yli käenpesästä.
Siinä tyylikin aiheuttaa poikkeuksellista päänvaivaa, päähenkilöllä kun on tapana juovuspäissään puhua runomitassa.
Kouluaikaan Teemu Kaskinen ajatteli ryhtyvänsä insinööriksi ja harrasti kaikkien korvenkyläläisten tapaan partiota.
- Olin kulttuurivihamielinen. Ei ollut mitään käsitystä, mitä yliopistossa tehdään.
Reipas partiopoika Kaskinen kiistää koskaan olleensa.
- Metässä olemisesta tykkään kyllä. On kivaa märkänä taivaltaa ja kärsiä. Ja juopotteluun siellä perehdyttiin myös.
Nyt Kaskinen unelmoi, että osaisi tehdä käsin jotain, jolla voisi elättää itsensä kausiluontoisesti. Sillä olisi mahdollista rahoittaa näytelmien kirjoittaminen.
- Neuvoni maailman nuorisolle on: menkää ammattikouluun. Toinen neuvoni: liittykää Yleiseen työttömyyskassaan.
KAI SKYTTÄ

Kuvateksti

Teemu Kaskisen tragikomedia Rauhan ruhtinas sijoittuu Korvenkylän maisemiin, missä Kaskinen vietti nuoruutensa.

TEEMU KASKINEN
Syntynyt 1976 Korvenkylässä.
Asuu Helsingin Itä-Pasilassa.
Käynyt ala-asteen
Korvenkylässä, yläasteen
Joutsenossa ja lukion
Imatrankoskella.
Slaavilaisen filologian
maisteri Tampereen
yliopistosta 1994.
Suomentanut
Ruben Gonzales Gallegon romaanin Valkoista mustalla (2006).
Esikoisnäytelmä Anna minun rakastaa vähemmän (2007).
Uusin näytelmä Rauhan
ruhtinas kantaesitetään
Lappeenrannan kaupunginteatterissa 20.9.2007.

Kirjoittaja: Anu Pyyhtiä
Julkaisupäivä: 08.09.2007
Tallennuspäivä: 11.09.2007