Lappeen kirkon urkuhankintaa edelsi kähinä penkkipaikoista

RIINA NOKSO-KOIVISTO

Lappeenranta. Lappeen kirkon urkujen historiaa on tutkittu ensimmäistä kertaa. Tutkimus on kanttori Heidi Kuntun opinnäytetyö Sibelius-Akatemiaan.
Vuonna 1824 valmistunut Lappeen kirkko ehti toimia lähes 70 vuotta ilman urkuja. Kun kuuluisa urkurakentaja Zachariassen vihdoin rakensi urut vuonna 1891, Lappeen kirkko oli kaikkea muuta kuin edelläkävijä. Lähes kaikissa muissa kirkoissa oli jo urut.
Sakkolan kirkkoherra oli jo vuonna 1845 ehdottanut Lappeen lääninrovastille urkujen hankkimista. Lappeen kirkko oli tuohon aikaan Lappeenrannan kaupungin ja Lappeen pitäjän eli maalaisten ja kaupunkilaisten yhteinen kirkko. Kaupunkilaiset kannattivat urkujen hankkimista, mutta lappeelaiset vastustivat.
Urkujen hankintaa viivästytti seurakuntalaisten kiistely kirkon penkkijärjestyksestä. Kirkossa oli nimetty tietyt penkit lappeelaisille ja kaupunkilaisille. Jumalanpalvelukset olivat kuitenkin sellaisia yleisömenestyksiä, että osa penkeistä oli niin täynnä, etteivät kaikki mahtuneet niihin istumaan. Tämä johti kaupunkilaisten ja maalaisten väliseen kärhämöintiin siitä, oliko penkit jaettu oikeudenmukaisesti. Lopulta kaupunkilaisille päätettiin luovuttaa kaksi penkkiriviä.

Vuonna 1870 saatiin aikaan päätös perustaa rahasto urkujen rakentamiseksi. Urkukassa kasvoi hitaasti, ja rahapula meinasi yllättää vielä loppusuoralla. Uruista piti vuoden 1891 joulukuussa maksaa rakentajalle kaksi kolmasosaa eli 10 000 markkaa.
Kesällä urkukassassa oli vasta 3 000 markkaa.
Kirkonkokous päätti kerätä kaikilta seurakuntalaisilta markan eli noin neljä euroa urkuja varten. Urkujen hankinta oli lopulta Lappeelle merkittävä tapahtuma. Lehdessä uutisoitiin, että urkurakentaja Zachariassen tuo Uudestakaupungista urut perille vesiteitse.
Nykyisin Lappeen kirkon urut ovat kaupungin vanhimmat. Heidi Kunttu totesi tutkimuksessaan, että uruissa on vielä jäljellä alkuperäisiä, Zachariassenin tekemiä urkupillejä. Myös urkujen julkisivu on alkuperäinen. Kun urut lähitulevaisuudessa kunnostetaan, Kunttu toivoo, että Zachariassenin pillit ja fasadi pystytään mahdollisimman hyvin säilyttämään tuleville polville.
Kirjoittaja: Riina Nokso-Koivisto
Julkaisupäivä: 29.10.2007
Tallennuspäivä: 01.11.2007